Jenna Simula www.jennasimula.fi

Kun eläimiä ei muka saisi syödä

  • Kun eläimiä ei muka saisi syödä
  • Kun eläimiä ei muka saisi syödä

Olin taannoin Animalian kuntavaalipaneelissa, jossa oli aiheena eläinpolitiikka kunnassa. Keskustelijoita oli yllättävän monista puolueista, mutta yleisöä valitettavan vähän. En tiedä oliko syynä se, etteivät vaalit tunnu käynnistyneen vielä kunnolla, vai Animalian aiheuttama puistatusvaikutus ihmisissä.

Aina keskusteltaessa eläinten oikeuksista, asettuvat keskustelun osapuolet aivan äärilaitoihin toisistaan. Kun aktivistit olivat kuvanneet salaa possuja, yleisö asettautui tiukasti joko heidän tai sikafarmareiden puolelle. Keskusteluohjelmissa vastakkain olivat vegaanit aktivistit ja sikafarmarit tai heidän tuttunsa. Sen sijaan, että olisi keskusteltu yhteisestä intressistä saada possut voimaan hyvin, käytiin kiivasta eipäs juupas -keskustelua. Vegaanien mielestä sikaa ei sovi syödä ollenkaan, koska se on elävä olento. Farmarin mielestä sikaa syödään ja possut voivat kaikkialla aivan taatusti hyvin ja sillä selvä.

Yksikään suomalainen ei oikeasti halua syödä rääkättyä eläintä. Kyllä eläimistä Suomessa välitetään. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat eettisesti tuotettua ruokaa, mutta se ei näy samalla tavoin kulutuksessa. Onko meillä liian puhtoinen kuva lihantuotannosta vai sysäämmekö vastuun jonnekin muualle? Jos tiloilla on ongelma, on niihin
puututtava ja se on taatusti yhteinen etu niin kuluttajan, sikafarmarin kuin aktivistinkin kannalta. Mutta ai niin, eihän possua saa syödä.

Kun sitten puhutaan eläinten asioista päättämisestä, tullaan melkoisen ongelman eteen. Nimittäin eläinasiat mielletään usein tiettyjen ryhmien omiksi jutuiksi, joiden käsittelemiseen muilla ei ole mitään asiaa. Jos kerron eläinten oikeuksien olevan itselleni tärkeä asia, vastapuoli miettii heti, kuinka hippi oikein olen. Animalian kuntavaalipaneelissa Kokoomuksen
edustaja sanoi sen niin hyvin kuin vain voi: eläinpoliittiset asiat ei voi eikä pidä olla minkään tietyn ryhmittymän asia, vaan ne kuuluvat kaikille.

Animaliallakin on ihan hyviä ideoita kuntapäättäjille. Aivan yhtä halukkaasti tahtoo varmasti kaikki muutkin kotimaista, puhtaasti tuotettua ruokaa kunnan ruokaloihin, kun samalla vielä tuetaan oman alueen viljelijöitä ja yrittäjiä sekä tuodaan verotuloja oman kunnan kassaan. Lihasta ei kai kukaan ole pakottamassa ketään luopumaan, mutta sellainen kuva kaikilla on Animaliasta. Turkistuotantokin täytyisi elinkeinona lopettaa kokonaan – miksei voida hakea vaihtoehtoja tai kompromisseja?

Vaalipaneelin aikana huomasin, että lopulta kaikki seitsemän eri puolueen edustajaa ovat oikeastaan samaa mieltä siitä, että eläinten hyvinvointi on tärkeä asia. Miksei tämä sitten näy valtuustoissa ja päätöksenteossa? Eduskunnassa se oli muuten Perussuomalaisten Vesa-Matti Saarakkala, joka kysyi ministeriltä kirjallisessa kysymyksessä halal-teurastuksen tulevaisuudesta, kun oli pelko, että Suomen vaatima yhtäaikainen tainnutus kaulan katkaisun kanssa olisi voinut olla vaarassa muuttua pelkäksi kaulankatkaisuksi EU:n lopetusasetuksen takia, mikä olisi käytännössä sallinut vielä selkeämmin eläinrääkkäyksen uskonnollisille ryhmille. Tässä ja monessa muussa asiassa tuntuu, että muita asiat lakkaavat kiinnostamasta, jos väärä taho ottaa niihin kantaa. Näin ei saisi olla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Johan Lom

Fundamentalistivegaanit eivät suostu työskentelemään eläintilojen olosuhteiden inhimillistämisen (tai siis oikeastaan eläimellistämisen ...) puolesta, koska he vastustavat niitä tiloja kokonaisuudessaan. Edes mehiläisiä ei saa tarhata, vaikka niitä ei ole vangittu mitenkään.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Suhtautumisessa lihansyöntiin ja kasvissyöntiin heijastuvat monesti myös uskonnolliset arvot. Monet ituhipit ovat omaksuneet kasvissyönti-ideologian hindulaisperäisistä uskonnoista, joissa eläimet (ainakin tarpeeksi läheistä sukua ihmisille olevat, kuten nisäkkäät) nähdään osana uudelleensyntymisen kiertokulkua ja niillä katsotaan olevan niin paljon pyhiä esi-isiin viittaavia tai ihmismäisiä piirteitä, ettei niiden syömistä siksi hyväksytä.

Juutalais-kristillisessä perinteessä taas eläinkunta nähdään eräänlaisena Jumalan lahjana ihmiselle, jota ihminen saisi käyttää, viitteitä tähän on luomiskertomuksessakin. Ortodoksijuutalaisuudessa ja islamissa on toki kristinuskoa tiukempia rajoituksia tätä koskien, esimerkiksi sianlihan syöntikielto.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Olipas sujuvasti kirjoitettu, aivojen rytmiryhmäosasto virkosi.

Niin kukas taannoin sanoikaan, että vastakkainasettelun aika on ohi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset